Omakuva
ensimmäisen kameran. Kamera oli saksalaisvalmisteinen Paxina ja sillä oli ikuistettu merimiesten arkea Etelä-Amerikan matkoilla. Ensimmäiset valokuvani otin Kotkan satamassa 1960-luvun puolivälissä, jossa pääsin seuraamaan arkisen työn kuvaa. Tästä kasvoi myöhemmin työnkuvaaminen, jota jatkui 24 vuoden ajan eri lehtiin pääasiassa Työministeriölle. Maisemakuvaus muodostui mieliharrastukseksi heti 1970- luvun lopulla. Vuodenaikojen tapahtumista olen löytänyt loputtoman aihepiirin. Henkilökuvaukset arjessa tai erilaisissa miljöissä ovat läheinen asia, jossa mielikuvitus on rajana. Koko valokuvauksen jalo hulluus on muodostunut loputtomaksi asiaksi tarkastella elämää etsimen läpi. Jokainen kuvaustehtävä on haaste ja vain sillä tavoin valokuvausharrastuksesta muodostuu juuri se, milllaiseksi sen itse on oppinut omaksumaan. Valokuvauksen maailmassa on myös merkittävä osuus vanhojen mestareiden neuvoilla ja heidän töillään. Uusiutuminen aika-ajoin on tärkeää vireyden säilyttämiseksi. Epäonnistumisten kautta on moni tehtävä kasvattanut rutiinia oikeaan lopputulokseen. Veijo Rio |
Aloitin valokuvaamisen 13-vuotiaana saadessani isältäni